Pitäisikö kysyä vammaisilta?

Pitäisikö kysyä vammaisilta?

Lapin kansa kirjoitti 15.12.2019, kuinka kahvila Staarin yhteyteen on perustettu uudenlainen, vammaisille päivätoimintaa järjestävä yritys. Luvat on myönnetty ja yrittäjällä on erinomaista ammattiosaamista, mutta ikävä kyllä Rovaniemen kaupunki ei myönnä yhdellekään vammaiselle asiakkaalle palveluseteliä uuteen päivätoimintaan. Kaupungin kielteistä suhtautumista on perusteltu sillä, ettei kaupunki tarvitse tällaista toimintaa. Oikeasti pitäisi kysyä, tarvitsevatko vammaiset tällaista toimintaa?

Uskomattominta tässä on se, että tämä uusi yritys saa asiakkaita ja maksusitoumuksen toisesta kunnasta, mutta ei Rovaniemeltä, jossa yritys sijaitsee.

Tosiasia on, etteivät kaikki sovellu kaupungin omaan yksikköön Erkkilänkujalle eivätkä kuntayhtymän ylläpitämään Kolpeneen palvelukeskukseen, mutta heille ei haluta antaa vaihtoehtoa. Periaatteena on ota tai jätä: jos asiakas ei sovellu kaupungin yksiköihin, sitten on jäätävä kotiin. Minusta tämä ei täytä lain eikä vammaisten oikeuksia koskevan YK:n sopimuksen mukaisia velvoitteita. Erilaisista syistä johtuen monet erityisnuoret ja kaupungin yksikköön soveltumattomat vammaiset asiakkaat ovat pyytäneet päästä mukaan kahvilan päivätoimintaan ja ovat kokeneet sen tarpeelliseksi. Tämän pitäisi jo osoittaa riittävällä tavalla sen, että uudenlaiselle päivätoiminnalle todellakin on tarvetta.

Keneltä se on pois, jos vammaisille olisikin vaihtoehto? Mitäpä jos kaupunki vihdoin toteuttaisi kansainvälisten sopimusten asettamat velvoitteet asiakkaiden tarpeet huomioiden? Pikainen vilkaisu osoittaa, että muissa kaupungeissa vammaisilla on valittavanaan kunnan järjestämän työ- ja päivätoiminnan lisäksi yksityisten tuottajien tarjoamia vaihtoehtoja. Kuulisin mielelläni tarkemmin, miksi näin ei ole Rovaniemellä?

Kun perusturvan toimiala on yhdistynyt ja uudistunut toimialajohtajaa myöten, olisiko nyt oikea aika tarkastella uudella tavalla vammaisille tarkoitettuja palveluja, mukaan lukien matkapalvelukeskuksen toimivuutta? Mitä jos ei perustettaisi aina vain uusia työryhmiä samojen ongelmien pohtimiseen? Olisi hyvä välillä todeta ääneen, etteivät kaikki asiat pelkillä työryhmillä parane. Olisiko jollakiin rohkeutta sanoa ääneen, että "tämä asia ei vain toimi". 

Toivon, että uusi toimialajohtaja arvioi johtamaansa toimialaa rohkeasti uudesta näkökulmasta ja saa tälle työlleen myös tukea ja työrauhan.

Sanna Luoma

Perusturvalautakunnan jäsen

Lapsiperhe- ja nuorisoasioiden jaoston pj