keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Kuka pelastaisi ikäihmiset ilmastonmuutokselta?


KUKA PELASTAISI IKÄIHMISET ILMASTONMUUTOKSELTA?

Yhteiskunta muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin: palvelut sähköistyvät ja siirtyvät verkkoon. Ihmisten elinikä nousee ja ikäihmiset ovat hyväkuntoisempia ja liikkuvaisempia kuin aiemmin. Työssäkäyvää väestöä on vuosi vuodelta vähemmän ja he kustantavat ne palvelut, joita työelämän ulkopuolella olevat tarvitsevat. Ilmastonmuutos on ihan oma lukunsa ja asettaa kovat haasteet muun muassa teollisuuden ja energiankulutuksen suhteen. Tämä yhtälö ei ole ongelmaton.
Olettehan huomanneet, että kylillä ja harvaanasutuilla alueilla asuu paljon ikäihmisiä? Ei ole aivan harvinainen tilanne, että eläkeläiset asuvat siinä samassa kodissa, jossa ovat asuneet suurimman osan aikuisiästään ja jossa ovat kasvattaneet myös lapsensa.
Koska yhteiskunta ja palvelut digitalisoituvat, viranomaisten neuvonta siirtyy verkkoon ja yhteydenotot tapahtuvat yhä useammin puhelimen sijasta sähköpostitse tai sähköisellä kaavakkeella, monet ikäihmiset ovat vaarassa pulahtaa tuen saamisen ulkopuolelle. Yksin asuvilla tai kotonaan asumaan kykenevillä ikäihmisillä ei aina ole riittäviä taitoja internetin tai sähköpostin käyttämiselle, saati tietokonettakaan. Kuinka me turvaamme heille palvelujen saatavuuden ja yhteydenpidon silloin kun he apua tarvitsevat? Kuinka esimerkiksi yksinasuva ikäihminen saa uusittua reseptinsä tai onnistuu käyttämään sähköisiä tunnistautumispalveluja? Tai kuinka onnistuu verkkopankin avulla laskujen maksaminen, kun lähipankki lakkautetaan ja seuraavalle palvelutiskille on matkaa sata kilometriä? Tai onko kaikilla ikäihmisillä mahdollisuutta netinkäyttöön tai onko nettiä saatavissa kaikkiin niihin kyliin, joissa ikäihmisiä asuu?

Toisaalta ikäihmiset kohtaavat hyvin erilaisia ongelmia ja haasteita. Nyky-yhteiskuntamme ei pysy modernien seniorien vauhdissa. Ihmiset ovat yhä parempikuntoisempia ja elinikä pitenee, joten eläkkeellä olevat matkustelevat ja harrastavat aiempaa enemmän. Hämmästyin suuresti kuullessani, ettei yli 65-vuotiailla ole mahdollisuutta saada tavallisia matkavakuutuksia! Toisin sanoen: kun hyväkuntoinen eläkeläismummi päättää lähteä S-ryhmän järjestämälle linja-autoreissulle vaikkapa Keski-Eurooppaan, vakuutusyhtiöidemme silmissä hän on suurempi riski yhtiölle, kuin vaikka railakkaasti juhlivat opiskelijat Ibizalla. Vakuutusehdot laahaavat pahasti jäljessä, kun modernit eläkeikäiset ja ikäihmiset ovat entistä aktiivisempia liikkujia. Tilanne tuntuu vähintäänkin oudolta.

Viime aikoina on keskusteltu entistä kiivaammin ilmaston lämpenemisestä ja päästöistä, kun viimeisimmät tutkimustulokset paljastivat maapallon tilanteen olevan paljon uhkaavamassa tilassa kuin olemme ajatelleet. Keskustelu on saanut paniikinomaisia vivahteita ja siirtynyt toistemme syyllistämiseen sekä suomalaisten osuuden vähättelemiseen. On väläytetty yhä tiukempien päästörajoitusten määräämistä, vaadittu autoilun rajoittamista, öljylämmityksestä maalämpöön tai kaukolämpöön siirtymistä sekä lentojen tai lihansyönnin vähentämistä. Kuluttajat voivat pohtia myös omia valintojaan ja kulutustottumuksiaan, mutta olemmeko ajatelleet, mitä nämä vaatimukset merkitsisivät ikäihmisille? Miten muutokset ja rajoituksen vaikuttaisivat yksinasuviin eläkeläisiin ja vanhuksiin?

Yhteiskuntamme pyrkii edistämään ikäihmisten asumista omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään ja lisäämään kotihoidon määrää. Ikäihmiset asuvat usein siinä omassa pienessä vanhassa mökissä kotikylällään, joka sijaitsee harvaanasutulla alueella. Mikäli asuntojen lämmitysjärjestelmiä pyritään muuttamaan öljylämmityksestä ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon, miten pienellä eläkkeellä toimeentulevat ikäihmiset selviäisivät näistä velvoitteista? Sama koskee viemäri- ja jäteverkostoja, joiden nykyaikaistaminen ei ole mitään ihan halpaa hommaa. Toisaalta kylissä ja maaseudulla asuvat ikäihmiset tarvitsevat autoa kulkeakseen esimerkiksi kauppareissulla ja terveyskeskuksessa, välimatkatkin ovat pitkiä. Kun kaupunkialueella on verraten helppoa kulkea julkisilla kulkuyhteyksillä, maaseuduilla ja kylillä liikkuminen ei useimmiten onnistu muulla kuin omalla autolla. Auto on siis välttämätön. Auton vaihtaminen uusiin, vähäpäästöisiin autoihin, saati sähköautoihin ei ole pienellä peruseläkkeellä aina mahdollista.

Joten teemmehän sen lupauksen, että annamme ikäihmisille sen ajan mitä he muutosten keskellä tarvitsevat. Se aika on arvokas. Jos olemme onnekkaita, olemme itse käyttämässä niitä ikäihmisten palveluja tulevaisuudessa, joista päätämme nyt.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti