KUKA PELASTAISI IKÄIHMISET ILMASTONMUUTOKSELTA?
Yhteiskunta muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin: palvelut
sähköistyvät ja siirtyvät verkkoon. Ihmisten elinikä nousee ja ikäihmiset ovat hyväkuntoisempia
ja liikkuvaisempia kuin aiemmin. Työssäkäyvää väestöä on vuosi vuodelta
vähemmän ja he kustantavat ne palvelut, joita työelämän ulkopuolella olevat
tarvitsevat. Ilmastonmuutos on ihan oma lukunsa ja asettaa kovat haasteet muun
muassa teollisuuden ja energiankulutuksen suhteen. Tämä yhtälö ei ole
ongelmaton.
Olettehan huomanneet, että kylillä ja harvaanasutuilla
alueilla asuu paljon ikäihmisiä? Ei ole aivan harvinainen tilanne, että
eläkeläiset asuvat siinä samassa kodissa, jossa ovat asuneet suurimman osan
aikuisiästään ja jossa ovat kasvattaneet myös lapsensa.
Koska yhteiskunta ja palvelut digitalisoituvat, viranomaisten
neuvonta siirtyy verkkoon ja yhteydenotot tapahtuvat yhä useammin puhelimen
sijasta sähköpostitse tai sähköisellä kaavakkeella, monet ikäihmiset ovat
vaarassa pulahtaa tuen saamisen ulkopuolelle. Yksin asuvilla tai kotonaan
asumaan kykenevillä ikäihmisillä ei aina ole riittäviä taitoja internetin tai
sähköpostin käyttämiselle, saati tietokonettakaan. Kuinka me turvaamme heille
palvelujen saatavuuden ja yhteydenpidon silloin kun he apua tarvitsevat? Kuinka
esimerkiksi yksinasuva ikäihminen saa uusittua reseptinsä tai onnistuu
käyttämään sähköisiä tunnistautumispalveluja? Tai kuinka onnistuu verkkopankin
avulla laskujen maksaminen, kun lähipankki lakkautetaan ja seuraavalle
palvelutiskille on matkaa sata kilometriä? Tai onko kaikilla ikäihmisillä
mahdollisuutta netinkäyttöön tai onko nettiä saatavissa kaikkiin niihin kyliin,
joissa ikäihmisiä asuu?
Toisaalta ikäihmiset kohtaavat hyvin erilaisia ongelmia ja
haasteita. Nyky-yhteiskuntamme ei pysy modernien seniorien vauhdissa. Ihmiset
ovat yhä parempikuntoisempia ja elinikä pitenee, joten eläkkeellä olevat
matkustelevat ja harrastavat aiempaa enemmän. Hämmästyin suuresti kuullessani, ettei yli
65-vuotiailla ole mahdollisuutta saada tavallisia matkavakuutuksia! Toisin
sanoen: kun hyväkuntoinen eläkeläismummi päättää lähteä S-ryhmän järjestämälle linja-autoreissulle
vaikkapa Keski-Eurooppaan, vakuutusyhtiöidemme silmissä hän on suurempi riski yhtiölle, kuin vaikka railakkaasti juhlivat opiskelijat Ibizalla. Vakuutusehdot laahaavat
pahasti jäljessä, kun modernit eläkeikäiset ja ikäihmiset ovat entistä
aktiivisempia liikkujia. Tilanne tuntuu vähintäänkin oudolta.
Viime aikoina on keskusteltu entistä kiivaammin ilmaston
lämpenemisestä ja päästöistä, kun viimeisimmät tutkimustulokset paljastivat
maapallon tilanteen olevan paljon uhkaavamassa tilassa kuin olemme ajatelleet.
Keskustelu on saanut paniikinomaisia vivahteita ja siirtynyt toistemme
syyllistämiseen sekä suomalaisten osuuden vähättelemiseen. On väläytetty yhä
tiukempien päästörajoitusten määräämistä, vaadittu autoilun rajoittamista, öljylämmityksestä
maalämpöön tai kaukolämpöön siirtymistä sekä lentojen tai lihansyönnin
vähentämistä. Kuluttajat voivat pohtia myös omia valintojaan ja
kulutustottumuksiaan, mutta olemmeko ajatelleet, mitä nämä vaatimukset
merkitsisivät ikäihmisille? Miten muutokset ja rajoituksen vaikuttaisivat
yksinasuviin eläkeläisiin ja vanhuksiin?
Yhteiskuntamme pyrkii edistämään ikäihmisten asumista omissa
kodeissaan mahdollisimman pitkään ja lisäämään kotihoidon määrää. Ikäihmiset
asuvat usein siinä omassa pienessä vanhassa mökissä kotikylällään, joka
sijaitsee harvaanasutulla alueella. Mikäli asuntojen lämmitysjärjestelmiä
pyritään muuttamaan öljylämmityksestä ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon,
miten pienellä eläkkeellä toimeentulevat ikäihmiset selviäisivät näistä
velvoitteista? Sama koskee viemäri- ja jäteverkostoja, joiden nykyaikaistaminen
ei ole mitään ihan halpaa hommaa. Toisaalta kylissä ja maaseudulla asuvat
ikäihmiset tarvitsevat autoa kulkeakseen esimerkiksi kauppareissulla ja
terveyskeskuksessa, välimatkatkin ovat pitkiä. Kun kaupunkialueella on verraten
helppoa kulkea julkisilla kulkuyhteyksillä, maaseuduilla ja kylillä liikkuminen
ei useimmiten onnistu muulla kuin omalla autolla. Auto on siis välttämätön. Auton
vaihtaminen uusiin, vähäpäästöisiin autoihin, saati sähköautoihin ei ole
pienellä peruseläkkeellä aina mahdollista.
Joten teemmehän sen lupauksen, että annamme ikäihmisille sen ajan mitä he muutosten keskellä tarvitsevat. Se aika on arvokas. Jos olemme onnekkaita,
olemme itse käyttämässä niitä ikäihmisten palveluja tulevaisuudessa, joista
päätämme nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti