Tiedote: Poliisin neuvottelukunnan kokous 23.11.2018

Lapin poliisin neuvottelukunnan tiedote kokouksesta 23.11.2018

Puheenjohtaja Sanna Luoma tiivistää kokouksen asiat:

Lapin poliisin neuvottelukunta kokoontui tänään 23.11.2018 ja sai ajantasaista sekä oikeaa tietoa poliisien resursseista, tehtävämääristä, toimintavalmiusajoista sekä muista Lapin turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Kokouksen teemana oli ennalta estävä toiminta, jonka tavoitteena on pitää yhteyttä sidosryhmiin ja tehdä yhteistyötä, tuottaa tietoa huolta herättävistä ilmiöistä ja henkilöistä sekä ennalta estää rikosten ja häiriöiden määrää. Kunnilla ja maakunnalla on paljon mitä voisi tehdä, kuten varmistaa sidosryhmien yhtäaikainen kokoontuminen ja mahdollistaa toimintamallit tähän. Rehtorit ja poliisit, kuin myös mm. terveydenhuolto voisi tehdä paljon yhdessä. Rovaniemellä on käytössä Ankkuri –malli, joka tarkoittaa moniviranomaisyhteistyötä, joka puuttuu syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tilanteeseen. Ankkuri –mallissa sekä radikalisoitumista estävässä yhteistyössä on nopeasti laskettuna ainakin 17 eri yhteistyötahoa mukana! Syrjäytyminen on turvallisuutemme kannalta yksi merkittävimpiä riskitekijöitä.

Neuvottelukunta pohti myös jopa sellaista, miten halukkaat eläköityneet poliisit voitaisiin palkata kuntien toimesta esimerkiksi kiertämään eri tilaisuuksissa, palvelutaloissa, puhumassa kouluilla ja vaikkapa opastamaan nuoria liikenneturvallisuudessa. Sehän olisi näkyvää ja myös ennalta estävää työtä!

Kemi-Tornion alueen huumausainerikollisuus erityisesti nuorten keskuudessa aiheutti neuvottelukunnassa huolta. Onneksi tähän toimintaan on saatu lisämäärärahaa, mikä on erinomainen asia. Siitä, kuin myös onnistuneesta ennalta estävästä toiminnasta on kiittäminen rikoskomisario Reko Silveniusta.

Kävimme läpi sisäisen turvallisuuden strategiaa ja miten esimerkiksi turvallisuuteen kuuluu monia eri asioita, kuin vain pelkästään poliisin toiminta.

Neuvottelukunta halusi myös tarkempaa ja oikeaa tietoa lisämäärärahasta, josta on viime päivinä julkaistu aivan käsittämätöntä ja täysin virheellistä uutisointia.  Ensinnäkin on todella kova juttu, että Lappi on saamassa ei pelkästään 9 vaan 11 täysin uutta virkaa, jotka tulevat nykyisten virkojen lisäksi. Ne tuovat varmasti helpotusta tämänhetkiseen, täysin kestämättömään poliisivajeeseen. Poliisien resursseja ei jaeta paikkakunnittain vaan kenttäjohtoalueittain. Nyt nimenomaan Tunturi-Lapin, Ivalon ja Sodankylän kenttäjohtoalueet ovat saamassa vahvistuksia, mikä varmasti helpottaa myös Utsjoen ja Enontekiön tilannetta. Sama koskee Sodankylän kenttäjohtoaluetta. Esimerkiksi Muonioon tuleva partio saa tehtäväkseen hoitaa Enontekiön poliisitarpeet. Ivaloon tulevilla lisäresursseilla on tarkoitus vaikuttaa myös Utsjoen toimintavalmiusaikoihin.

Sitä, miten lisäresurssit vaikuttavat edellämainituilla kenttäjohtoalueilla ja erityisesti Enontekiöllä ja sekä Utsjoella, seurataan tiiviisti.

Tärkeintä olisi, että uuvuttavasta varallaolojärjestelmästä päästäisiin vihdoin eroon. Ihmiset eivät varmaan ole ymmärtäneetkään, kuinka vain yhdellä partiolla on jouduttu turvaamaan aivan valtavan laajoja tehtäväalueita. Tottakai siitä ovat kärsineet eniten juurikin Utsjoki ja Enontekiö. Aina ei ole ollut tuota yhtäkään partiota lähtövalmiudessa, mihin tulee nyt muutos. Toisekseen kiinniotetut henkilöt sitovat yhden partion kokonaan vartiointitehtäviin, joka on näkynyt samantien koko kenttäjohtoalueella toiminnallisena vajauksena. Lapin poliisilaitoksen alueen poliisivirkojen määrä nousee ensi vuonna 292 henkilötyövuodesta 303:een. Yllättävä asia on sekin, että poliiseista on nyt huutava pula. Saamme tehdä kaikki taikatemput, jotta uusiin virkoihin löydetään tekijät.

Meillä on nyt vuosi aikaa näyttää ministeriölle, hallitukselle ja PoHalle, että määrärahoille on jatkossakin todellinen tarve ja ne tulee vakinaistaa. Toivotaan, että seuraava eduskunta koostuu edustajista, jotka voivat tämän asian varmistaa.

Lopuksi neuvottelukuntaa ohjeistettiin: älkää lopettako ilmoitusten tekemistä niissä tilanteissa, kun on oikeasti tarve poliisille. Silloin aina pitää soittaa numeroon 112. Jos lappilaiset päättävät olla ilmoittamatta rikoksista, tulevat tilastot vääristyvät ja tekevät lisäresurssien saamisen mahdottomaksi.

Kuka pelastaisi ikäihmiset ilmastonmuutokselta?

KUKA PELASTAISI IKÄIHMISET ILMASTONMUUTOKSELTA?

Yhteiskunta muuttuu nopeammin kuin koskaan aiemmin: palvelut sähköistyvät ja siirtyvät verkkoon. Ihmisten elinikä nousee ja ikäihmiset ovat hyväkuntoisempia ja liikkuvaisempia kuin aiemmin. Työssäkäyvää väestöä on vuosi vuodelta vähemmän ja he kustantavat ne palvelut, joita työelämän ulkopuolella olevat tarvitsevat. Ilmastonmuutos on ihan oma lukunsa ja asettaa kovat haasteet muun muassa teollisuuden ja energiankulutuksen suhteen. Tämä yhtälö ei ole ongelmaton.

Olettehan huomanneet, että kylillä ja harvaanasutuilla alueilla asuu paljon ikäihmisiä? Ei ole aivan harvinainen tilanne, että eläkeläiset asuvat siinä samassa kodissa, jossa ovat asuneet suurimman osan aikuisiästään ja jossa ovat kasvattaneet myös lapsensa.

Koska yhteiskunta ja palvelut digitalisoituvat, viranomaisten neuvonta siirtyy verkkoon ja yhteydenotot tapahtuvat yhä useammin puhelimen sijasta sähköpostitse tai sähköisellä kaavakkeella, monet ikäihmiset ovat vaarassa pulahtaa tuen saamisen ulkopuolelle. Yksin asuvilla tai kotonaan asumaan kykenevillä ikäihmisillä ei aina ole riittäviä taitoja internetin tai sähköpostin käyttämiselle, saati tietokonettakaan. Kuinka me turvaamme heille palvelujen saatavuuden ja yhteydenpidon silloin kun he apua tarvitsevat? Kuinka esimerkiksi yksinasuva ikäihminen saa uusittua reseptinsä tai onnistuu käyttämään sähköisiä tunnistautumispalveluja? Tai kuinka onnistuu verkkopankin avulla laskujen maksaminen, kun lähipankki lakkautetaan ja seuraavalle palvelutiskille on matkaa sata kilometriä? Tai onko kaikilla ikäihmisillä mahdollisuutta netinkäyttöön tai onko nettiä saatavissa kaikkiin niihin kyliin, joissa ikäihmisiä asuu?

Toisaalta ikäihmiset kohtaavat hyvin erilaisia ongelmia ja haasteita. Nyky-yhteiskuntamme ei pysy modernien seniorien vauhdissa. Ihmiset ovat yhä parempikuntoisempia ja elinikä pitenee, joten eläkkeellä olevat matkustelevat ja harrastavat aiempaa enemmän. Hämmästyin suuresti kuullessani, ettei yli 65-vuotiailla ole mahdollisuutta saada tavallisia matkavakuutuksia! Toisin sanoen: kun hyväkuntoinen eläkeläismummi päättää lähteä S-ryhmän järjestämälle linja-autoreissulle vaikkapa Keski-Eurooppaan, vakuutusyhtiöidemme silmissä hän on suurempi riski yhtiölle, kuin vaikka railakkaasti juhlivat opiskelijat Ibizalla. Vakuutusehdot laahaavat pahasti jäljessä, kun modernit eläkeikäiset ja ikäihmiset ovat entistä aktiivisempia liikkujia. Tilanne tuntuu vähintäänkin oudolta.

Viime aikoina on keskusteltu entistä kiivaammin ilmaston lämpenemisestä ja päästöistä, kun viimeisimmät tutkimustulokset paljastivat maapallon tilanteen olevan paljon uhkaavamassa tilassa kuin olemme ajatelleet. Keskustelu on saanut paniikinomaisia vivahteita ja siirtynyt toistemme syyllistämiseen sekä suomalaisten osuuden vähättelemiseen. On väläytetty yhä tiukempien päästörajoitusten määräämistä, vaadittu autoilun rajoittamista, öljylämmityksestä maalämpöön tai kaukolämpöön siirtymistä sekä lentojen tai lihansyönnin vähentämistä. Kuluttajat voivat pohtia myös omia valintojaan ja kulutustottumuksiaan, mutta olemmeko ajatelleet, mitä nämä vaatimukset merkitsisivät ikäihmisille? Miten muutokset ja rajoituksen vaikuttaisivat yksinasuviin eläkeläisiin ja vanhuksiin?

Yhteiskuntamme pyrkii edistämään ikäihmisten asumista omissa kodeissaan mahdollisimman pitkään ja lisäämään kotihoidon määrää. Ikäihmiset asuvat usein siinä omassa pienessä vanhassa mökissä kotikylällään, joka sijaitsee harvaanasutulla alueella. Mikäli asuntojen lämmitysjärjestelmiä pyritään muuttamaan öljylämmityksestä ympäristöystävällisempään vaihtoehtoon, miten pienellä eläkkeellä toimeentulevat ikäihmiset selviäisivät näistä velvoitteista? Sama koskee viemäri- ja jäteverkostoja, joiden nykyaikaistaminen ei ole mitään ihan halpaa hommaa. Toisaalta kylissä ja maaseudulla asuvat ikäihmiset tarvitsevat autoa kulkeakseen esimerkiksi kauppareissulla ja terveyskeskuksessa, välimatkatkin ovat pitkiä. Kun kaupunkialueella on verraten helppoa kulkea julkisilla kulkuyhteyksillä, maaseuduilla ja kylillä liikkuminen ei useimmiten onnistu muulla kuin omalla autolla. Auto on siis välttämätön. Auton vaihtaminen uusiin, vähäpäästöisiin autoihin, saati sähköautoihin ei ole pienellä peruseläkkeellä aina mahdollista.

Joten teemmehän sen lupauksen, että annamme ikäihmisille sen ajan mitä he muutosten keskellä tarvitsevat. Se aika on arvokas. Jos olemme onnekkaita, olemme itse käyttämässä niitä ikäihmisten palveluja tulevaisuudessa, joista päätämme nyt.

Veronkorotukset ovat kuin laastaria vatsahaavaan

Meltauksen koulu, Syväsenvaaran päiväkoti, Napapiirin koulurakennukset, päiväkoti Ritari, Sairaalakadun terveyskeskus, Ounasmetsän päiväkoti, Oikaraisen koulu, Muurolan paloasema, Meltauksen vanha neuvola, Tapion koulu, Katajarannan päiväkoti.. ja niin edelleen. Lista on pitkä.

Kyse on Rovaniemen mustasta listasta eli niistä rakennuksista, jotka ovat tyhjillään, ovat poistuneet käytöstä ja odottavat purkamista tai sitten etsivät uutta omistajaa. Se on lista, joka aiheutti vuonna 2017 yht. 3 miljoonan euron kustannukset, jotka jaettiin rovaniemeläisten maksettaviksi.

Kiinteistölista on vain yksi esimerkki siitä mikä rovaniemen päätöksenteossa takkuaa, josta aiheutuvat kustannukset haetaan kaupunkilaisten pankkitileiltä. Sen sijaan että tarkasteltaisiin, mitkä toiminnot ja osa-alueet ovat aivan liian kalliita ja tehottomia, uudistettaisiin palveluverkkoa ja luovuttaisiin kaikista turhista, tyhjillään olevista rakennuksista, sen sijaan kaupunki ja osa valtuutetuista näyttäisi olevan valmiimpia pyytämään taas lisää rahaa veronmaksajilta. 

Rovaniemellä tarvitaan nyt rohkeutta tehdä rakenteellisia uudistuksia eikä pitää itsepintaisesti kiinni totutuista toimintatavoista ja kalliista hallintorakenteista.

Minä haluaisin korvata termin RAKENNEUUDISTUS termillä ASENNEUUDISTUS. Sitä me täällä ennen kaikkea tarvitaan.

Tarvitaan asennemuutosta jo sen ymmärtämisessä, että kyse ei ole vain veroprosentista. Joka ikisen toimenpiteen kohdalla täytyy pystyä pohtimaan, mitä tästä seuraa. Mitä vaikutuksia kullakin päätöksellä on. Veroprosentti vaikuttaa todella moneen asiaan. On äärimmäisen yksinkertaista ajattelua todeta, että kyse on vain muutamista kympeistä tai satasista vuodessa, ja että kun talous on miinuksella, veroja on pakko korottaa.

Oletteko jo unohtaneet, että Rovaniemi on jo nyt yksi kalleimpia kaupunkeja Suomessa. Me maksamme Suomen korkeimpia hintoja vedestä, kiinteistöstä ja pian myös veroina.

Olemmeko unohtaneet senkin, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun veronkorotuksilla haetaan näennäistä, lyhytnäköistä helpotusta kaupungin taloushaasteisiin. Veroja on korotettu 4 kertaa: 2008, 2010, 2013 ja 2014, mutta mitä niiden jälkeen on tehty?

Ei ainakaan ole korjattu niitä ongelmia, jotka aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia kaupunkilaisille vuodesta toiseen. Ja siitä johtuen on aivan itsestään selvää, etteivät alkuperäiset ongelmat ratkea veroja korottamalla, vaan samat raskaat rakenteet rasittavat talouttamme tulevinakin vuosina. Tällä menolla veron korotuksia tullaan tarvitsemaan joka vuosi. Niin, kalliit rakenteet, tai siis asenteet.

Koska Rovaniemellä eletään vahvaa nousukautta ja olemme valmistautumassa jälleen uuteen matkailun supertalveen, veronkorotukset vievät kaupunkiamme täydellisen väärään suuntaan. Maksajiksi joutuvat ennen kaikkea työssäkäyvät palkansaajat ja perheet, kun ilman veronkorotuksia meidän tulisi lisätä ostovoimaa ja vapauttaa varoja kulutukseen. Meidän tulisi tukea niitä ruuhkavuosien keskellä eläviä perheitä sekä kannustaa yrittäjiä sijoittamaan kaupunkiimme. Veroa korottamalla saisimme aikaan päinvastaisen reaktion.

Jos nostaisimme jälleen veroprosenttia, nostaisimme Rovaniemen verottamisen huipulle ja kalliimpien kuntien kärkikastiin. Se on maine jota emme halua.

Minua huolestuttaa tämä leväperäinen suhtautuminen menojen kasvuun: Jos nyt talouskasvussa ja tässä hyvässä tilanteessa suhtautuminen menojen kasvuun on näin löysää ja jos vuodesta toiseen haalitaan vaan lisärahaa veronkorotuksilla kaupunkilaisten pankkitileiltä, mitä me teemme sitten, kun tilanne on heikompi? Mikä sitten lääkkeeksi kun taloustilanne ei ole näin vahva? Mitä jos työllisyyden kasvu taittuu, korot nousevat tai matkailussa tuleekin vaihteeksi hiljaisempi vuosi?

Jos veroa korotetaan ja vaikka Rovaniemen mitä yrittäisi, asukkaat ja työntekijät katoavat ja muuttavat osoitteensa muualle. Olemmeko unohtaneet, että Rovaniemen suurin haaste on väkiluvun merkittävä väheneminen ja nykyisen väestörakenteen ikääntyminen. Veroja lisäämällä emme todellakaan lisää tuloja emmekä houkuttele työkykyisiä maksajia kaupunkiimme. Lopputulos tulee olemaan kaikkea muuta.

Rovaniemi tarvitsee nyt tätä talouskasvua, ei veronkorotuksia. Kaupunkimme kulurakenne on aivan liian suuri ja raskas yksityisten kotitalouksien kantokykyyn nähden.

Kaupungin kuuluisi reagoida yhteiskunnan ja elinkeinoelämän muutoksiin. Työnkuvaa, tehtäviä, toimintoja ja palveluja tulisi muokata ja muuttaa vastaamaan kysyntään ja ympäröivään yhteiskuntaan. Jokainen tehtävä, virka ja yksikkö tulisi ottaa tarkempaan tarkasteluun ja läpivalaista, voidaanko toimintoja tehostaa, onko jokaisen työpanos ja osaaminen parhaassa mahdollisessa käytössä, onko jokainen nimike ja tehtävä tarpeellinen. Pystyykö kaupunki tarjoamaan kilpailukykyisellä hinnalla vastaavat palvelut, vai onko kaupungin ylläpitämänä toiminnot kalliimpia kuin yksityisillä markkinoilla?

Jos kaupunki ei pärjää kilpailussa, jotain on pielessä ja se pitää korjata. Ei antamalla lisää rahaa.

Meidän on arvioitava, mitkä toiminnot ovat lakisääteisiä, ja mitkä voidaan hankkia edullisemmin muualta.

Kaupungin taloutta ei pelasta se, että toimialoille ja lautakunnille siirretään säästövelvoitteet ja vastuut. Kaupungin taloutta ei pelasta koululaisten ruuista nipistäminen, kerhojen lopettaminen eikä kielten opetuksesta säätäminen. Ne isot säästöt ja vastaavasti tulot ovat kiinni kiinteistöissä. Ei koululaisissa tai päiväkotilaisissa. Samoin kaikista suurimmat tulot saataisiin aikaan, jos vihdoin käynnistäisimme aktiivisen omistajaohjauksen yhtiöihin nähden.

Asennemuutosta tarvitaan myös konsernitaloudessa: Ensinnäkin jo kuntalain mukaan kunnan taloutta tulee tarkastella konsernitasolla, ei pelkästään kunnan talouden näkökulmasta. Koko konserni huomioiden rovaniemellä menee aivan hyvin. Toinen, ja vielä tärkeämpi asia on sen ymmärtäminen ja asenteen muuttaminen, että meillä ei oikeasti ole minkäänlaista omistajanohjausta;

Aivan ensimmäiseksi meidän tulisi käynnistää konsernijaoston toiminta aivan uudelta pohjalta.

Konsernijaoston tulisi ottaa aktiivinen rooli omistajaohjauksesta ja konsernivalvonnasta sekä niiden kehittämisestä. Konsernijaosto noudattaa konserniohjetta, jonka päivitys pitää käynnistää välittömästi. Konsernijaoston tulisi valmistella ja tehdä esitykset kaupunginhallitukselle konserniohjeen mukaisissa asioissa, seurata yhtiöiden tavoitteiden toteutumista, jaoston tulisi nimetä yhtiökokousedustajat ja antaa omistajaohjauksen edellyttämät toimintaohjeet edustajille. Muistutan tässä vaiheessa, että kaupungin omistamissa yhtiössä hallituksen jäseniksi nimetyt edustajat edustavat siis omistajaa eli kaupunkia, ei yhtiötä! Konsernijaoston tulisi ohjeistaa tässä asiassa ja antaa toimintaohjeet edustajille.

Nyt olisi paikallaan muistuttaa myös tytäryhtiöitä aktiivisemmasta toiminnasta omistajaansa nähden. Konserniohjeeseen tulisi päivittää ne merkittävimmät asiat, joista yhtiöiden tulisi pyytää omistajalta ennakkokannanotto.

Konsernijaosto antaisi ja ilmoittaisi omistajan ennakkokannan yhtiöille konserniohjeen edellyttämissä asioissa. Kaupunginjohtaja, kehitysjohtaja ja elinvoimajohtaja valmistelevat asiat konsernijaostolle, joka saa myös riittävästi talousosaamista päätöksenteossa käytettäväksi.

Kun asiat hoidetaan oikein ja toimitaan tehokkaasti ja tuottavasti, kunnan rahat riittävät kyllä kaikkeen tarpeelliseen. Emme voi elää sillä samalla tavalla, miten asiat on tehty viimeiset 30 vuotta.

Veronkorotus on kuin paikkaisi laastarilla vatsahaavaa.