Ryhmäpuhe kotouttamisohjelmasta 18.6.2018

§ 66 Kokoomuksen ryhmäpuhe kotouttamisohjelmasta 18.6.2018

Sanna Luoma, KOK ryhmäpuheenjohtaja

Arvoisa puheenjohtaja,

Jotta tänään käytävä keskustelu ja arviointi kotouttamisohjelman sisällöstä olisi tuloksellista ja kehittävää, meillä kaikilla täytyy olla sama käsitys siitä, mistä tänään puhutaan.

Nyt emme käsittele kunnan pakolaiskiintiön määrää, emme maassa laittomasti olevien asemaa tai maahanmuutosta kenties aiheutuvaa turvallisuusuhkaa. Sekin keskustelu on kyettävä käymään, rehellisesti ja avoimesti, ja ilman että mielipiteiden ääripäitä edustavat tahot leimaavat tai syyttävät toisiaan. Näistä aiheista keskustelu on välttämätöntä ja tärkeää. Mutta sen keskustelun paikka ei ole tässä ja nyt. Lyhyesti totean, että ulkomaalainen oleskelee Suomessa joko laillisesti tai laittomasti. Maahanmuuttovirasto (Migri) käsittelee ja ratkaisee maahantuloon, maassa oleskeluun, pakolaisuuteen ja Suomen kansalaisuuteen liittyviä asioita ja antaa niistä päätökset. Ne, joilla ei ole laillisia edellytyksiä oleskella Suomessa palautetaan poliisin toimesta. Tällaisia ovat muun muassa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tai rikosten perusteella käännytys- tai karkottamispäätöksen saaneet henkilöt. Vuonna 2016 poliisi poisti maasta yli 6 600 henkilöä. Lapin poliisin neuvottelukunnassa olemme saaneet reaaliaikaista tietoa turvallisuustilanteesta, rikostilastoista ja valmiusajoista, kuin myös terrorismin torjunnasta. Nyt valtuusto arvioi kunnan lakisääteisen velvollisuuden eli laaditun kotouttamisohjelman sisältöä: minkälainen kotouttaminen olisi tehokasta ja tuloksellista Suomessa laillisesti olevalle ja oikeasta syystä Suomeen ulkomailta tulleelle henkilölle.

Mikä on maahanmuuttaja?

Minä toivoisin, että jonain päivänä voisimme luopua termistä “maahanmuuttaja”, sillä se synnyttää aika vahvoja mielikuvia. Maahanmuuttajasta tulee julkisuudessa olleiden keskustelujen pohjalta ensimmäisenä mieleen turvapaikanhakija joka ei edes aio olla osa yhteiskuntaamme. Maahanmuuttaja -termiin liitetyt mielikuvat eivät oikein vastaa niitä useita eri syitä, joiden vuoksi ulkomailta muutetaan Suomeen. Niimpä toivoisin, että jonain päivänä puhuisimme Suomeen muuttavista tai ulkomailla syntyneistä henkilöistä, maahanmuuttajan sijasta.

Tähän liittyen, tässä Rovaniemen kotouttamisohjelmassa mainitaankin, että Suomeen muuttavista suurin osa muuttaa perheen, opiskelun ja töiden vuoksi. Vain noin 20 % on pakolaistaustaisia maahantulijoita. Tämä on syytä muistaa, kun arvioimme tämän kotouttamisohjelman sisältöä.

On hyvä, että ohjelmassa avataan keskeisiä termejä, kuten mitä tarkoittaa maahanmuuttaja, pakolainen ja turvapaikanhakija -ne kun eivät ole yksi ja sama asia. Sen lisäksi olisin kaivannut myös sellaisten termien selittämistä kuin työperäinen maahanmuuttaja ja perheenyhdistämisen kautta Suomeen muuttanut, sillä heihin sovelletaan tätä nyt arvioitavana olevaa ohjelmaa ylivoimaisesti eniten. Työ ja perhesuhteet ovat ovat paljon yleisimpiä maahantulon syitä, kuin mitä pakolaisuus tai turvapaikan hakeminen.

Mikä tällaisen ohjelman tarkoitus oikein on?

Sen tarkoitus on koota eri viranomaiset ja muut toimijat saumattomaksi ketjuksi, jotta Suomeen muuttanut ja täällä laillisesti oleva henkilö, joka haluaisi olla aktiivinen yhteiskuntamme jäsen voisi lopulta ansaita oman toimeentulonsa työtä tekemällä ja tarvitsematta turvautua tukiin. Ohjelman tarkoituksena on olla kokoava yleisohje, miten kunnat ja viranomaiset voivat toimia edesauttaakseen tehokasta ja toimivaa kotouttamista, jotta Suomeen muuttaneet kuin kantaväestöönkin kuuluvat voivat toimia ja elää yhdessä hyvinvoivina ja ennakkoluulottomasti.

Rovaniemen kotouttamisohjelma mukailee pitkälti muiden kaupunkien vastaavaa ohjelmaa. Toki, ilahtuisin kovasti jos me Rovaniemellä ottaisimme rohkean otteen ja laatisimme lappilaisen, itsemme näköisen kotouttamisohjelman. Jäin kaipaamaan konkreettisia ja yksityiskohtaisia toimenpiteitä ja tavoitteita.

Toivoisin, että kotouttamisohjelmassamme huomioitaisiin paremmin yrittäjyys ja miten koulutetut, ammattitaitoiset Suomeen muuttaneet henkilöt voisivat helpommin työllistää itsensä esim. yrittäjinä. Kaupunki voisi osallistua aktiivisemmin toimivien tilojen järjestämiseen ja vaikkapa tarjota yrittäjyyteen liittyvää neuvontaa.

Lisäksi jäin kaipaamaan ohjelmasta yksityiskohtaisempia kotouttamisen seurantatoimenpiteitä ja onnistumisen mittareita. Toivoisin, että tässä ylätason ohjelmassa jo otettaisiin kantaa siihen, kenen vastuulla on puuttua ja millä keinoin mikäli kotouttamisohjelma ei toteudu. Miten sitä seurataan? Mitä tehdään niille, joihin kotouttamisohjelma ei tehoa? Jos maahanmuuttaja ei osoita aktiivisuutta eikä halua kiinnittyä osaksi yhteiskuntaamme ja kulttuuriamme eikä kotouttamista saada vietyä onnistuneesti loppuun, miten siihen reagoidaan ja kenen vastuulla se on? Kuinka moni esimerkiksi keskeyttää kotouttamiskoulutuksen?

Vaikka vain muutamien kaupunkien kotouttamisohjelmissa se mainitaan, kokisin poliisin tärkeäksi yhteistyöviranomaiseksi, joka olisi syytä edes jollain tapaa huomioida työryhmässä ja lausunnonantajana. Poliisilla voisi olla hyviä huomioita siihen, mitä kotouttamisohjelmassa olisi syytä olla.

Toivoisin, että kotouttamiskoulutuksessa pääpaino olisi lähiopetuksessa digi-, verkko- ja etäopetuksen sijasta. Koulutuksen sisällöstä tarkemmin opetussuunnitelmassa.

Mutta.. onnistunut ja tuloksellinen kotouttaminen vaatii usean eri toimijan saumatonta, kauaskatseista ja katkeamatonta yhteistyötä.

Kokoomuksen valtuustoryhmä hyväksyy kotouttamisohjelman ja merkitsee sen tiedoksi.

Kun koko Rovaniemi maksaa muutamien vaalikampanjaa

Kun koko Rovaniemi maksaa muutamien vaalikampanjaa

Kesäkuun alussa tuli täyteen vuosi Rovaniemen kuntapolitiikassa ja Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtajana. Vuosi on ollut ikimuistoinen ja täynnä uusien ihmisten kohtaamisia, uuden opettelua sekä lukuisia koulutuksia ja kokouksia. Olen äärimmäisen ylpeä valtuustoryhmästämme ja olen todella onnekas saadessani toimia tällaisen ryhmän puheenjohtajana! Kiitos ryhmälleni luottamuksesta! Kiitos myös toisille ryhmäpuheenjohtajille loistavista ja hyvähenkisistä keskusteluista!

Kevättä 2018 ovat värittäneet keskustelut SOTE- ja maakuntauudistuksesta, veroprosentin korotuksesta sekä lähestyvät maakunta- ja eduskuntavaalit, mikä selvästi on aiheuttanut eräissä luottamushenkilöissä jo kampanjointiaktiivisuutta ja pienimuotoista äänten kalastelua. Kampanjavaihteen käynnistäminen näkyy toisten mollaamisena, kovaäänisinä lupauksina ja populistisina sanavalintoina. On ajoittain luvattu jokaiselle soittajalle kaikki mitä tämä on pyytänyt ja samalla käännetty selkä asian kokonaisvaltaiselle tarkastelulle, kriittiselle omien intressien ja yksityisten etujen tunnistamiselle sekä jopa oman ryhmän jäsenille. Lopputuloksena voi olla se, että yksittäiset valtuutetut ajavat mukavilta kuulostavia asioita, jotka edistävät suhteellisen pientä ryhmää, mutta maksumiehiksi joutuu koko kaupunki. Esimerkiksi kouluverkkoasiassa eri vaihtoehtojen välillä on vuositasolla jopa miljoonan euron ero.

En piittaa sellaisesta asioiden hoitamisesta, jossa tavanomaisesti vastustetaan kaikkea, mistään ei saa säästää ja arvostellaan muita ryhmiä tarjoamatta mitään ratkaisuvaihtoehtoja tai parannusideoita. Sellainen toimintatapa edustaa yksinkertaista ajattelua, populismia, kaupunkilaisten aliarvostamista, tapaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Se on jo niin nähty.  

Päätöksenteon puolueettomuus ei taida olla kaikille aivan selvää. Olen todella huolestunut siitä, kykenevätkö kaikki valtuutetut ja aivan erityisesti kaikki kaupunginhallituksen jäsenet tekemään päätöksiä ja perustelemaan ne objektiivisesti ja puolueettomasti, ja täysin omista sidonnaisuuksista vapaina? Miten erityisesti kaupunginhallituksen jäsenet kykenevät tekemään meidän kaikkien 62 000 rovaniemeläisen kannalta tasapuolisen ja omista intresseistä riippumattoman päätöksen, esimerkiksi sellaisessa kouluverkkoasiassa, jossa lakkautusuhka kohdistuisi kouluun, jossa oma lapsi parhaillaan käy? Tai jonka naapurissa itse asuu tai jossa on kotipaikka? Tai jonka välittömästä läheisyydestä omistaa kiinteistön? Väitän, että osa kykenee siihen hieman heikosti.

Rovaniemen haastavat talousnäkymät ovat vakavoittaneet muutoin virkeää keskustelua, kun ryhmissä, lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa pohditaan, miten taloushaasteisiin ja budjettivajeeseen reagoidaan. Rovaniemellä matkailu on kasvanut ja tuonut valtavasti tuloja, ja talouskasvu ja työllisyys ovat kasvaneet valtakunnan tasolla enemmän mitä valtionvarainministeriö rohkeni ennustaa. Positiiviset tulokset ovat heijastuneet myös Lappiin. Tuleva maakuntauudistus luo tumman varjon budjettimme ylle, vaikka kukaan ei vielä oikein osaa sanoa, millä eri tavoin SOTE- ja maakuntauudistus Lapin talouteen lopulta vaikuttaa. 

 

Rovaniemen on syytä toteuttaa vielä tiukkaa ja erittäin kurinalaista, harkittua talouspolitiikkaa; kunnan on tuotettava lakisääteiset velvollisuutensa tuloksellisesti ja laadukkaasti, mutta samalla on kyettävä arvioimaan kriittisesti, ovatko kaikki kaupungin toiminnot järjestetty taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Rahaa on niukasti ja se on kohdennettava järkevästi, asioita on kyettävä laittamaan kiireellisyys- ja tarveperusteiseen järjestykseen. Kaikille ei voi tarjota eikä luvata kaikkea!

Veroprosentin suhteen olen ehdoton: niin kauan kun on olemassa järkeviä keinoja karsia turhia menoja, jo ennestään korkeaa veroprosenttiamme ei tule nostaa. Tiesittekö, että Rovaniemen kaupunki maksaa vuosittain useita miljoonia euroja tyhjillään tai vajaakäytöllä olevista rakennuksista? Myös henkilöstön sairauspoissaolot maksavat vuosittain yli 19 miljoonaa euroa kaupungille. Sairastumisille ei voi mitään, mutta väitän, että tuota 19 miljoonan euron määrää voitaisiin pienentää terveillä rakennuksilla ja hyvällä esimiestyöskentelyllä.

Veronkorotus olisi helppo ja yksinkertainen ratkaisu saada lisätuloja (jos jätetään arvioimatta vielä korkeamman veroprosentin aiheuttamat lukuisat haittatekijät), mutta turhien menoerien kartoittaminen ja niiden karsiminen vaatiikin jo ongelmien ratkaisukykyä sekä tasokkaampaa pohdintaa. 

Rovaniemi saa valtavan hyödyn kasvavasta matkailusta ja se näkyy lukuisina uusia työpaikkoina sekä käyttövaroina joita vapautuu kulutukseen. Suurin vetonaulamme, Napapiiri, tarvitsisi jo kipeästi uudistamista ja kehittämistä, jotta matkailijat tulevina vuosinakin kokisivat paikan houkuttelevaksi. Suurin ongelma on ollut alueen liikennejärjestelyt, sillä jalankulkijat poukkoilevat autojen seassa vilkkaasti liikennöidyllä tiellä. Turvallisuusriski on huomattava. Ohjelmapalveluyrittäjät puolestaan tarvitsevat kaavan tuomaa selkeyttä sille, minne sijoitetaan valjakot ja minne moottorikelkat. Myös lisärakentamiselle on tarvetta. Olen hämmästellyt muutamien valtuutettujen kiivasta kaavan vastustamista. Miksi? Kenellä on niin kova tarve hidastaa, jopa estää Napapiirin kaavan etenemistä? Kun valtuusto käsitteli Napapiirin kaava-asiaa, olin aivan äimän käkenä! Kuuntelin haavi auki, kuinka eräs kokenut valtuutettu nimeltä mainiten antoi vastauksen ihmettelyilleni ja vaati koko valtuustoa kunnioittamaan tämän yrittäjän tahtoa vaatien kaavan palauttamista valmisteluun ja muokkaamista tämän yhden yrittäjän vaatimusten mukaiseksi. Uskomatonta.. Muistuttaisin vielä, että valtuutetut eivät missään tilanteessa ole kenenkään asiamiehiä eivätkä aja yhdenkään yksittäisen tahon asiaa tai etua, vaan meidän tulee toimia tasapuolisesti kaikkien kaupunkilaisten parasta ajatellen.  

Lopuksi viittaan vielä toukokuussa kohahduttaneeseen keskusteluun tavarataloketju Kärkkäisen suunnitelmista avata myymälä Rovaniemelle haettuaan kaavamuutosta omistamalleen kiinteistölle Teollisuuskylässä. Osa valtuutetuista ehtikin jo ilmoittaa vastustavansa Kärkkäisen tuloa, joskaan yhtäkään laillista perustetta vastustamiselle en ole vielä kuullut.

Oma kanta on yksiselitteinen ja selvä. Haluan, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä ja asioita asioina. Sydäntä on kuunneltava, mutta asiat ratkaistava järjellä ja lakia noudattaen.

Kaavaprosessissa ja kunnallisessa päätöksenteossa päätöksentekijöitä ja viranhaltijoita ohjaa laki. Ihmisiä on kohdeltava tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti: samanlaisilla perusteilla tehtyihin hakemuksiin on annettava samanlaiset ratkaisut. Kaupunkilaiset voivat äänestää jaloillaan ja on jokaisen henkilökohtainen asia, asioiko Kärkkäisellä ja tekeekö yhteistyötä yhtiön kanssa vai ei. sen sijaan vuonna 2014 saatu tuomio ei voi vaikuttaa kunnallisessa päätöksenteossa. Me luottamushenkilöt emme ole tuomareita ja on vain tuomioistuinten tehtävänä arvioida kirjoitusten oikeudellista puolta ja rikosvastuuta. Olisi kestämätöntä, jos ottaisimme kunnallisessa päätöksenteossa lainkäyttö- ja tuomitsemisvaltaa ja alkaisimme tällaisilla perusteilla ratkaista asioita.

Kirjoitukset itsessään tuomitsen jyrkästi, ne ovat pöyristyttäviä enkä ymmärrä, mitä niillä edes tavoitellaan nykyaikaisessa sivistysvaltiossa.

Jopas oli melkoinen vuosi.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201805222200960172_u0.shtml