Pitäisikö kysyä vammaisilta?
Lapin kansa kirjoitti 15.12.2019, kuinka kahvila Staarin
yhteyteen on perustettu uudenlainen, vammaisille päivätoimintaa järjestävä yritys. Luvat on myönnetty ja yrittäjällä on erinomaista ammattiosaamista,
mutta ikävä kyllä Rovaniemen kaupunki ei myönnä yhdellekään vammaiselle
asiakkaalle palveluseteliä uuteen päivätoimintaan. Kaupungin kielteistä
suhtautumista on perusteltu sillä, ettei kaupunki tarvitse tällaista toimintaa.
Oikeasti pitäisi kysyä, tarvitsevatko vammaiset tällaista toimintaa?
Uskomattominta tässä on se, että tämä uusi yritys saa
asiakkaita ja maksusitoumuksen toisesta kunnasta, mutta ei Rovaniemeltä, jossa
yritys sijaitsee.
Tosiasia on, etteivät kaikki sovellu kaupungin omaan
yksikköön Erkkilänkujalle eivätkä kuntayhtymän ylläpitämään Kolpeneen
palvelukeskukseen, mutta heille ei haluta antaa vaihtoehtoa. Periaatteena on
ota tai jätä: jos asiakas ei sovellu kaupungin yksiköihin, sitten on jäätävä
kotiin. Minusta tämä ei täytä lain eikä vammaisten oikeuksia koskevan YK:n
sopimuksen mukaisia velvoitteita. Erilaisista syistä johtuen monet
erityisnuoret ja kaupungin yksikköön soveltumattomat vammaiset asiakkaat ovat
pyytäneet päästä mukaan kahvilan päivätoimintaan ja ovat kokeneet sen
tarpeelliseksi. Tämän pitäisi jo osoittaa riittävällä tavalla sen, että
uudenlaiselle päivätoiminnalle todellakin on tarvetta.
Keneltä se on pois, jos vammaisille olisikin vaihtoehto?
Mitäpä jos kaupunki vihdoin toteuttaisi kansainvälisten sopimusten asettamat velvoitteet
asiakkaiden tarpeet huomioiden? Pikainen vilkaisu osoittaa, että muissa
kaupungeissa vammaisilla on valittavanaan kunnan järjestämän työ- ja päivätoiminnan
lisäksi yksityisten tuottajien tarjoamia vaihtoehtoja. Kuulisin mielelläni
tarkemmin, miksi näin ei ole Rovaniemellä?
Kun perusturvan toimiala on yhdistynyt ja uudistunut
toimialajohtajaa myöten, olisiko nyt oikea aika tarkastella uudella tavalla
vammaisille tarkoitettuja palveluja, mukaan lukien matkapalvelukeskuksen
toimivuutta? Mitä jos ei perustettaisi aina vain uusia työryhmiä samojen
ongelmien pohtimiseen? Olisi hyvä välillä todeta ääneen, etteivät kaikki asiat
pelkillä työryhmillä parane. Olisiko jollakiin rohkeutta sanoa ääneen, että "tämä asia ei vain toimi".
Toivon, että uusi toimialajohtaja arvioi
johtamaansa toimialaa rohkeasti uudesta näkökulmasta ja saa tälle työlleen myös
tukea ja työrauhan.
Sanna Luoma
Perusturvalautakunnan jäsen
Lapsiperhe- ja nuorisoasioiden jaoston pj
