Politiikka on kuin joukkuelaji, jossa katsojillakin on
vastuu
Politiikka on kuin mikä tahansa joukkuelaji: vain muutamat
mahtuvat kentälle yhtä aikaa pelaamaan, mutta katsomossa saattaa istua tuhansia
lajista kiinnostuneita. Merkitystä on ensinnäkin sillä, miten
pelaajat toimivat kentällä, mutta katsojienkaan roolia ei voi sivuuttaa. Mitä
katsojat sallivat pelaajilta ja miten he itse käyttäytyvät katsomossa? Onko
oikein huudella kentälle tai kirjoitella kasvottomasti somessa törkeyksiä?
Missä menee asiallisen arvostelun ja keskustelun sekä asian vääristelyn ja solvaamisen
raja?
Törkeyksiä huutelevilta katsojilta haluaisin kysyä, miksi ette
itse ole pelaamassa, jos osaatte paremmin?
Voittavat joukkueet pelaavat saumattomasti yhtenäisenä joukkueena,
mutta yksilöt tekevät maalit. Vaikka joukkueet pelaavat eri päätyihin ja
maaleihin, sääntöjen on oltava kaikille samat. Onko oikein, että taitava
joukkue joutuu taklailevan ja aggressiivisen pelaajan jyräämäksi, jonka
tavoitteena tuntuu olevan vain yksilöiden vahingoittaminen?
Politiikassa ja työelämässä on paljon yhteistä, sillä
molemmissa tuntuu unohtuneen arvot sekä perusmuotoisetkin käytöstavat. Sosiaalinen
media mahdollistaa yksilöiden rajun arvostelun ilman totuuspohjaa ja ilman,
että kirjoittajan tarvitsee kohdata kasvotusten ketään. Watsapp –viesteillä on
helppoa lähettää tunnekuohuissa välitön negatiivinen palaute, joka ääneen sanottuna
olisi kuulostanut törkeältä. Some ja sähköiset viestintäkanavat madaltavat kynnystä
negatiiviseen kommunikointiin, epätosien väitteiden heittelyyn sekä
alatyyliseen kirjoitteluun, mutta onko se hyväksyttävää? Eivätkö käytöstavat ja
arvot päde Somessa?
Otappa ihan hetki ja mieti, millaisia arvoja Sinulla on. Missä
menee politiikan käytöstapojen rajat? Missä ne rajat menevät työelämässäsi, kaveriporukassa
tai vaikkapa perheessäsi? Onko oikein sallia politiikassa sellaista, mitä et
voisi hyväksyä missään muualla elämän osa-alueella? Sallitko perheenjäseneesi
kohdistettavan sellaista henkilökohtaista mollaamista, joka on somessa
arkipäivää? Tai toisinpäin: mitä jos sinun lapsesi kuvailisi omaa vanhempaa
samoilla sanoilla kuin vanhemmat kuvailevat poliitikkoja?
Entäpä esimiehesi: hyväksyisitkö sitä, jos esimiehesi
uhkailisi ja painostaisi sinua saadakseen sinut toimimaan itselleen edullisella
tavalla? Olisiko työpaikalle mukava mennä, jos työkaverisi halventaisivat sinua
ja sitä pidettäisiin normaalina?
Entäpä kauanko pitäisit normaalina sitä, että ystäväsi kertoo
sinulle päivästä toiseen valikoituja osatotuuksia ja itselleen edullisia
asioita, joita joku voisi kutsua valehteluksi?
Miksi politiikassa eli yhteisistä rahoista päätettäessä sallitaan
toimia tavalla, joka ei ole missään muualla hyväksyttävää? Miksi poliittisessa
toiminnassa ei tarvitsisi noudattaa käytöstapoja eikä arvoja, olipa sitten kyse
kenttäpelaajasta tai katsojasta?
Jokaisella on oikeus vaatia arvojensa mukaista kohtelua, jokaisella
on oikeus asettaa rajat ja oikeus vaatia niiden noudattamista. Jokaisen on
saatava sanoa se myös ääneen. Älkää syyttäkö heitä, jotka pitävät arvoistaan
kiinni ja vaativat arvokasta käytöstä, vaan vaatikaa niiltä enemmän, jotka tahallaan
rikkovat sääntöjä.
Ja te hiljaiset hyväksyjät, jotka ette tee mitään ettekä
puutu havaitsemiinne epäkohtiin: Te mahdollistatte sääntöjen vastaisen toiminnan
jatkumisen. Hiljainen hyväksyminen on yhtä vahingollista, kuin niiden
tykkääjien ja peukuttajien tuki tällaisille säännöistä piittaamattomille
häiriköille.
Politiikassa on helppoa luoda mielikuvia ja vääristää
faktoja, jotta omat tavoitteet toteutuisivat. Sellaiselle ei pidä antaa tilaa. Luottamustoimia
hoidetaan luottamuksella ja mikä voikaan heikentää luottamusta enempää kuin
valehteleminen ja arvojen vastainen toiminta?
Politiikassa on aivan liikaa heitä, joiden pääasiallinen
toimintatapa näyttää olevan vain toisten ihmisten tai mielipiteiden jatkuva
negatiivinen arvostelu. Tällaiset riitapukarit eivät kykene tuomaan mitään
uutta keskusteluun eivätkä he kykene tarjoamaan vaihtoehtoisia ratkaisumalleja
haukkumiensa esitysten tilalle. Älkää hyvät ihmiset äänestäkö aggressiivisia
räyhääjiä päätöksentekijöiksi, sillä yllättyisit jos tietäisit, miten vähän he saavat aikaan: haukkumalla muita ei saa ajettua tärkeitä yhteisiä asioita
siellä, missä isolla porukalla päätetään asioista.
Lopuksi haluan muistuttaa, että Facebookilla on kasvot. Ja
sydän. Sinulle saattaa olla helppoa kirjoittaa puolihuolimattomia, valikoituja
epätotuuksia ja valita sanasi mahdollisimman haavoittavalla ja loukkaavalla
tavalla. Sen voi tehdä kaukana lukijasta ja kohteesta, kätevästi omalla
kännykällä tai tietokoneella, omalla sohvalla. Vältyt kohtaamasta häntä, jota
olet päättänyt loukata etkä näe sitä, millaisia tunteita saat aikaan. Mutta
kuulkaa, facebookillakin on kasvot. Nimien ja profiilien takana on ihan oikea
ihminen, joka lukee, näkee ja tuntee tunteita.
Toimintaa ja päätöksiä saa ja pitää voida arvostella, mutta
vaatikaa sääntöjen noudattamista itseltä ja muilta.
Toki joukossamme on myös niitä jotka eivät säännöistä
piittaa, mutta lopulta heidät tiputetaan pelaavan joukkueen kokoonpanosta.
