Onnelliset yrittäjät ja muut satuhahmot
Stressitön yrittäjä on kuin keiju tai lumimies: kaikki ovat kuulleet siitä, mutta kukaan ei ole nähnyt.
Yrittäjien rooli on muuttunut entisaikojen työtä tarjoavasta, arvostetusta tehtaan omistajasta nykytyöelämän tarinoiden ahneeksi pahaksi sudeksi. Kun kerran työpaikan saa, se on sitten loppuelämän paikka, tai muuten pomosi on nykytarinoiden pahishahmo. Mikä meni pieleen?
Kaikki alkaa siitä, kun monitoimisena ja ahkerana ihmisenä päätät toteuttaa pitkäaikaisen haaveesi ja perustat yrityksen. Vaikka ravintolan. Unelma lähiruokaa tarjoavasta tunnelmallisesta ravintolasta viineineen on kypsynyt mielessä jo pidempään. Perustamisilmoitus ja rekisteröityminen yritystietojärjestelmään, ilmoittautuminen kaupparekisteriin, arvonlisäverovelvolliseksi, ennakkoperintärekisteriin ja työnantajarekisteriin. Kun yritys oli moninaisten vaiheiden jälkeen perustettu, kaikki pankit kierretty ja lainaa kerjätty, sopiva tila löytyy vihdoinkin. Sen remontointi ja laatuvaatimusten mukaiseksi saattaminen vie vain puoli vuotta yötä päivää ajastasi. Jotta ravintola voisi toimia valitsemassasi paikassa, rakennusvalvontaviraston on hyväksyttävä se sopivaksi. Samoin teet elintarvikeviranomaisille ilmoituksen ja pelastuslaitoksen on tehtävä palotarkastus. Hämmästyt, koska lakisääteisten tarkastusten maksut ovat satoja euroja ja sinä maksat ne itse. Päätät olla nostamatta itsellesi tältäkään kuulta mitään korvausta tai palkasuuntaista.
Tässä vaiheessa luovut ajatuksestasi ulkoterassista, sillä tarvitsisit lukuisia uusia lupia, jotka luonnollisesti maksavat lisää. Samoin päätät luopua äänentoistolaitteistosta, koska sitä varten tarvitset ympäristökeskuksen luvan.
No suurin virhe tapahtuu heti alkuunsa: haluat myydä alkoholiannoksia! Viiniä ainakin. Ei muuta kuin anniskelulupien hakuun, johon tarvitset alkoholi- sekä hygieniapassin, Oiva-merkin, ja ilmoittaudut ensiapukoulutukseen ja TE-toimiston määräämälle yrittäjyyskurssille. Erilaisia toimintasuunnitelmia, turvallisuussuunnitelmia, pelastussuunnitelmia, hakemuksia ja ilmoituksia on kertynyt pienen asunnon verran. Lisäselvityspyyntöjen laskemisen lopetit 20 jälkeen. Kotisivuja, ruokalistaa, mainoksia ja raaka-aineiden toimittajien verkostoja on tuotettu yötäpäivää. Henkilökuntaa on pakko palkata, sillä tajuat, ettet kykene toimimaan yhtäaikaisesti tarjoilijana, kokkina, siivoojana, tiskarina ja järjestyksenvalvojana. Kokeilet sitä muutaman viikon, mutta uuvut niin kovasti, että joudut sairauslomalle, jonka aikana huomaat, että eihän yrittäjä muuten saa sairausajaltaan mitään palkkaa tai muutakaan tuloa ja et muuten löydä sijaisia itsellesi mistään, joten palaat takaisin töihin. Pienempi paha.
Eli ei muuta kuin henkilökuntaa palkkaamaan! Viikkojen rekrytointivaiheen jälkeen tulevat työntekijöiden eläkemaksut ja muut sivukulut, riittävät vakuutukset ja lakisääteisen työterveyshuollon järjestämiset, joiden laskemiseen tarvitaan kaksi matemaatikkoa, kolme ennustajaa ja seitsemän sihteeriä. Epävarmuus alkaa hiipiä mieleen siinä vaiheessa, kun vietät kirjanpitäjäsi kanssa enemmän aikaa kuin lastesi kanssa tai kun puolisosi unohti jo sinun etunimesi mutta verottajapa muistaa ulkoa jo sinun syntymäaikasikin.
Yrittäjällä on usein koko omaisuus kiinni yritystoiminnassa. Niin myös sinulla. Olet joutunut ottamaan yritystoimintaa varten niin paljon lainaa, ettet ole enää varma, onko lukema pankin saldotodistuksessa velkamääräsi vai jonkun puhelinnumero. Talo on kiinnitetty, autot myyty, kaikki euroa arvokkaampi on pantattu, jopa mummon eläkesäästötili on velan vakuutena. Elät jatkuvassa stressitilassa ja paineessa taloudellisen riskin alla. Samarinia kuluu paketti päivässä.
Vihdoin homma alkaa toimia, ravintolassa alkaa käydä asiakkaita ja keräät tunnollisesti ruokanäytteitä määräysten mukaisesti. AVI:n tarkastusta varten sinulta pyydetään lukuisia asiakirjoja, joita etsit samalla kun soittelet sairastuneen tarjoilijan tilalle sijaista. Alueella on huutava työvoimapula, joten soittokierros osoittautuu turhaksi. Asiakkaiden hankkimiselle, tuotteiden kehittämiselle tai työilmapiirin parantamiselle ei tunnu löytyvän aikaa, sillä AVI huomauttaa mittauslaitteiston puutteellisesta merkinnästä. Lopuksi kokkisi jää kiinni huumausaineiden käytöstä ja jää sairauslomalle, mutta et voi irtisanoa häntä. Se on kiellettyä. Liiton lakimies muistuttaa, että ”sairauslomalla olevaa ei voi irtisanoa, ja hoitoon pitää ohjata ensin. Muuten käräjillä nähdään.” Toista kokkia ei ole varaa palkata.
Kysymys kuuluu:
Onko totta, että olemme ajautuneet tilaan, jossa irtisanomisen perusteisiin ei saa puuttua tai koko Suomi laitetaan lakkoon? Että lapset ja vanhukset jäävät ilman ruokaa, koska aikuiset kinastelevat? Että täysin sivulliset maksavat miljoonien laskua ja vihdoinkin elpymään saadut alat joutuvat jälleen tiukalle säästökuurille poliittisten mielipidelakkojen vuoksi?
Vaikka irtisanomisen perusteita muutettaisiin ja helpotettaisiin, on muistettava, etteivät muutokset synny pelkästä päätöksestä eikä Jaa -nappia painamalla. Lain voimaantulon jälkeenkin tarvitaan uutta oikeuskäytäntöä, jota työtuomioistuin ja yleiset tuomioistuimet synnyttävät pikkuhiljaa, vuosien saatossa. Rivi tuomareita tulee arvioimaan jokaisessa yksittäistapauksessa sitä, oliko vapaa-ajalla törttöillyt tai kassasta rahaa vienyt työntekijä ansainnut irtisanomisensa vai laitetaanko yrittäjä maksamaan hänelle korvauksia. Yrittäjä ei muuten saa oikeusapua, joten käräjälaskukin voi tulla bonuksena maksettavaksi.
Miten voimme auttaa?
Alennetaan arvonlisäverokantaa, jotta kuluttajilla olisi mahdollisuus käyttää enemmän ravintolapalveluja. Samalla yrittäjä voisi saada palkattua lisätyövoimaa. Helpotetaan paikallista sopimista työpaikoilla, koska ymmärrämme, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla saattaa olla hieman erilaista harjoittaa matkailualan palveluja kuin Lapissa. Muutetaan lain sanamuotoa siten, että tulkintaerimielisyyksille ei jäisi tilaa mutta irtisanominen olisi mahdollista tilanteessa, joissa yrittäjän on pakko suojella omaa yritystään ja sen muita työntekijöitä.
Niin. Yrittäjät luovat työpaikkoja. Ehkä sittenkin tämän tarinan sankarihahmo.
