Kun työntekijästä tulee työnantajan vastapuoli

Viime aikaisten uutisointien johdosta olen pohtinut kovasti suomalaisia työnantajia, mutta myös työntekijöiden asemaa työelämässä. Milloin työntekijöistä on tullut työnantajien vastapuolia? Milloin työntekijöistä on tullut kuluttavia ja kalliita, korvattavissa olevia palikoita?


Iltasanomat uutisoi 7.12.2017, että "perheyhtiö Planmeca kiittää työntekijöitään lahjoittamalla jokaiselle tuhat euroa ja suomalaisista menestystarinoista kertovan kirjan.

Hammasteknologiayritys Planmeca onnistui totisesti yllättämään työntekijänsä tiistaina. Jokainen heistä sai kiitokseksi tuhat euroa ja suomalaisista menestystarinoista kertovan kirjan Tämä maa. Itsenäisen Suomen sata tarinaa." Äärimmäisen hieno ele työnantajalta! Pieni asia yksittäiseltä työnantajalta, mutta suuri merkitys yksittäiselle työntekijälle!

Minkä takia suomalaisten työnantajien on niin käsittämättömän vaikeaa ymmärtää, saati myöntää sitä tosiasiaa, että ne työntekijät tekevät sen tuloksen? Nerokas työnantaja tekee pienillä eleillä työntekijänsä tyytyväisiksi, mikä maksaa itsensä monin kertaisesti takaisin työntekijöiden tehokkaampana työpanoksena, parempana motivaationa, joustamisena ja työilmapiirinä. Mikäs sen parempi mainos yritykselle ja työnantajalle, kuin sen tyytyväiset työntekijät! Mutta miksi tätä on niin mahdottoman vaikeaa toteuttaa?

Minkä takia meillä vallitsee niin voimakasta vastakkainasettelua työnantajan ja työntekijöiden välillä? Minkä vuoksi suomalaiset työnantajat keskittyvät vahtimaan alaisiaan ja tilaisuuden tullen mieluummin nipistämään eduista ja palkoista, kuin antamaan yhtään ylimääräistä? Mitä se tekee työteholle, kun työntekijät kokevat työtehtävät pakkopullaksi ja työnantajan vastapuolekseen?

Samaan aikaan kun Lappiin on ennustettu matkailun supertalvea ja usean taantuman painaman vaikean vuoden jälkeen matkailu on nyt selvässä nousukiidossa, osassa Lapin hiihtokeskuksissa sekä ohjelmapalveluyrityksissä on alkanut työsulku. Työsulku! Kesken parhaan turistikauden!

Palvelualojen ammattiliitto (Pam) ja Matkailu- ja ravintolapalvelut (Mara) ry ovat umpikujassa neuvotteluissaan hiihtokeskus- ja ohjelmapalvelualojen työehtosopimuksista.

Yhdistymisvapaus on perusoikeutemme, ja työnantajan kaikinpuolin vahvemmasta asemasta johtuen kollektiiviset työtaisteluoikeudet ovat ehdottomasti perusteltuja. Mutta eikö niille ole mitään rajaa? Eikö edes siinä tapauksessa, mikäli työtaistelutoimenpiteet uhkaavat kansainvälistä vientiämme, talouskasvua, lentoliikennettä tai, kuten tässä tapauksessa, Lapin matkailun supertalvea!? Emmekö me ole odottaneet vielä riittävän kauaa positiivisia talousuutisia? Emmekö me opi?

Uskomatonta, että kun pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, työnantaja ja työntekijä ovatkin toistensa vastapuolia.

Olen jo pitkään ollut vakavasti huolissani myös poliisien työuupumuksesta ja työtaakasta. Jatkuvat henkilöstöön kohdistuneet säästötoimet ovat aiheuttaneet tilan, jossa oikeusvarmuus ja oikeusturva uhkaa jo vaarantua. Liian tiukalle vedetyistä henkilöstöresursseista johtuen työntekijät uupuvat, tutkinta-ajat pitenevät, yhä suurempaa joukkoa vähäisempiä rikosnimikkeitä ei tutkita enää lainkaan eikä järjestyspoliisi ehdi suorittaa kaikkia hälytystehtäviä, jotka vaatisi paikanpäällä käymisen. Samaan aikaan turvallisuusuhat muuttavat muotoaan, tutkinta monimutkaistuu, turvattomuus lisääntyy ja rikollisuus kansainvälistyy. Se kuuluisa mitta tuli täyteen luettuani uutisen, jossa kerrottiin Poliisihallituksen halusta lopettaa Smartum-liikunta- ja kulttuurisetelin antaminen poliiseille.

Lopuksi haluan pohtia vielä omaa työntekijän asemaani. Sekin on muuttumassa, koska viime aikoina on käyty varsin erikoista keskustelua sukupuolineutraaleista ammattinimikkeistä ja muista nimityksistä. Olen seurannut keskustelua huvittuneena ja miettinyt omaakin tilannettani. Enkö ole jatkossa enää lakimies? Miten käy lautamiesten? Tai puliukkojen? Tuleeko pyykkipojistakin pyykinpidikkeitä? Tai entä lentoemännät, ovatko he jatkossa lentohenkilöitä?

Miksi en ole ymmärtänyt loukkaantua siitä, että minua on nimitelty lakimieheksi? Onko minulta mennyt aivan ohi asia, josta olisi saanut vetää herneitä nenään? Ehkäpä siksi, että minulle sisältö merkitsee enemmän kuin se nimike. Ei minun ammattitaitoani ole vähentänyt se, että ammattinimikkeessäni on mainittu "mies".

Kun julkinen keskustelu ja uutisointi siirtyi äitienpäivän ja isänpäivän nimen muuttamiseen, päätin sulkea netti-iltasanomat. Olin mykistynyt.

Aina löytyy joku, joka pahoittaa mielensä, olipa nimike mikä tahansa. Ei meidän tarvitse suojella kaikkia kaikelta.

Työmies ja esimies, vai työhenkilö ja esihenkilö?

Olkaa samalla puolella. Tarvitsette toisianne.

Lopuksi vielä neuvo niille, joilla sattuu olemaan narsistisuudesta kärsivä esimies. Vaihda työpaikkaa.

Salainen ase nimeltä yhteistyö

10.11.2017 allekirjoitettiin valtuustosopimus, jonka jokainen valtuustoryhmä allekirjoitti ja johon sitoutui. Koska kyse on ensimmäisestä valtuustosopimuksesta, joka on Rovaniemen historiassa ikinä saatu aikaan, ehkä se ansaitsee muutaman lisäkommentin:

Valtuustosopimus kuvastaa sitä uudenlaista aikakautta ja toimintatapaa, jota on kauan odotettu ja peräänkuulutettu. Toimintatapaa, johon kuuluu yhteistyö ja keskusteluyhteys yli puoluerajojen.

Valtuusto otti sen roolin mikä sille kuuluu. Ryhmät toivat viestiä kaupunkilaisilta ja pyrkivät vastaamaan kaupunkilaisten tarpeeseen.

Minulle jäi tunne, että tämä oli vasta alkua! Olisi ollut mahtavaa jatkaa keskustelua ja ottaa selvää, mistä muistakin asioista voisimme löytää yhteisen tahtotilan. Mikään ei kuitenkaan estä jatkamasta hyvin alkanutta yhteistyötä Rovaniemen parhaaksi, enkä malta odottaa, että mitä muuta me vielä voisimme yhdessä saada aikaan.

No mitä merkitystä valtuustosopimuksella sitten on?

Se kuvastaa yhteistyötä, keskusteluyhteyttä, voimien yhdistämistä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja asioiden saattamista oikeaan arvojärjestykseen! Rovaniemen kaupungissa on investointitarvetta yli 100 milj euron edestä. Valtuustosopimukseen on kirjattu valtuuston tahtotila siitä, missä järjestyksessä investointeja aletaan toteuttamaan. Erityisen hienoa on se, että kaikki ryhmät ovat arvottaneet terveet koulurakennukset tärkeimmiksi kohteiksi!

Sopimukseen on myös kirjattu ensimmäiseksi lauseeksi se, että palveluverkon investoinnit toteutetaan palveluverkkosuunnitelman perusteella. Kouluinvestointien kohdalla se tarkoittaa kokonaisratkaisua, jossa tarkastellaan kaikkia kouluja ja alueita sekä huomioidaan se, missä oppilaita on, millä tavoin turvataan lähikoulu ja mikä on tarkoituksenmukaisin lopputulos ja toteutustapa. Rakennuksia ja korjaustarpeita ei tule ratkaista koulukohtaisesti, vaan osana laajempaa kokonaisuutta, jolloin ratkaisut ovat järkeviä ja taloudellisia myös 30 vuoden kuluttua.

Jatkuvien yksittäisten korjausten ja korjausvelan kasvattamisen aika on jo ohi.


Sopimuksessa myös sovittiin, että harrastusmahdollisuuksia edistetään kulttuurissa, liikunnassa kuin nuorisopalveluissakin. Lappiareenan jääajan hintaa pyritään laskemaan pysyvästi. Tällä tavoitellaan sitä, että esimerkiksi jääkiekon ja muiden jäähallia käyttävien lajien harrastaminen olisi mahdollista yhä useammassa perheessä tulotasosta riippumatta.


Alla taulukko investoinneista:

https://www.rovaniemi.fi/loader.aspx?id=7aaeb642-06dd-4790-aba0-54a13b15bc9e